Kaikki päättyy joskus / 15.-16.6

15.-16.6

Kaikki päättyy joskus, Ultra Bran sanat täyttävät unisen salongin. Sää on muuttunut suomalaisemmaksi ja miehistö on käpertynyt päiväunille lämmittimen ympärille sateen ropistessa kanteen. Tämä päivä on käytetty suursiivoukseen, jotta Bostonissa voimme vain paistatella miljoonayleisön huomiokeilassa. Bostoniin pelkästään miehistöparaatia seuraamaan odotetaan 2,5 miljoonaa katsojaa, joten edessä on hektisiä päiviä supertähtenä. Huomion varjopuolet turvamuodollisuuksineen ja yli-innokkaine ihailijoineen vähän jännittävät, mutta onneksi olemme jo täällä Salemissa ehtineet totutella superlatiiviseen amerikkalaismeininkiin.

Vastaanottomme on ollut ylitsevuotavan innostunut. Ohikulkijat pyytävät yhteiskuvia ja päivittelevät matkaamme yli valtameren, satamahenkilökunta kutsuu merellisiin yhteistapahtumiin. Vähänkin eksyneeltä näyttäessämme avuntarjoajat ympäröivät meidät supermarketissa, drive-in -pesulassa ja kadunkulmissa. Saimme kiitosdonitseja kannella vierailleilta lapsilta ja esitelmän pohjoisrannikon pikkukaupungeista lähijunassa.

Aamuyöllä suuntaamme kohti Bostonia jonne saavumme 55 purjealuksen paraatissa. Jarkko (!) on luvannut tehdä illalliseksi kipparin blinejä vaihteluksi hampurilaisille, pitsalle ja itärannikon mereneläville.

Omaa punkkaa imuroidessa yli kuukauden mittaisen purjehduksen loppuminen konkretisoitui – kohta on taas totuteltava maaelämään ja  liikkumattomaan makuualustaan. On mukava päästä Suomeen juhannuksen viettoon, vaikka olisikin hienoa jatkaa eteenpäin tutkimaan Kanadan rannikkoa. Kuluneet viikot Vahinella ovat olleet huikeita, ja vieroitusoireet porukasta ja purjehduksesta tulevat olemaan rankkoja.

Vahine miehistöineen on purjehhtinut niin bermudalaisten, amerikkalaisten kuin kanssakilpailijoiden sydämiin ja jättäneet jälkemme paikallismedioihin sekä paikallisten ihmisten kuva-albumeihin. Maanantain miehistöparaatissa kohotamme voitonmaljan meille, mutta samalla myös satavuotiaalle Suomelle!