Jonna Halonen

Suomen Nuorisopurjehtijoiden puheenjohtaja Jonna Halonen, mikäs sinä olet naisiasi?

Erittäin väsynyt, töistä juuri saapunut. Hyvä kysymys. Olen tämmöinen kakskytjotain vähän joka paikan touhuaja, joka on mukana kaikessa mielenkiintoisessa aina kun pystyn. Elämä pyörii opiskelun, purjehduksen ja seikkailun ympärillä.

 Mikä on ensimmäinen purjehdusmuistosi?

Mulla on hieno valokuva jostain 90-luvulta (kuva alla), kun olen noin 4v. Istun silloisen perheveneen (SeaFinn) karttapöydällä hytissä katsellen ulos isoista ikkunoista, se oli paras paikka. Siinä isän vieressä bongailtiin lintuja (ja joskus kiviä kun väylän ulkopuolella vähän luotailtiin).. Saman veneen kannella on myöhemmin lueskeltu Aku Ankkoja pinokaupalla ja kurmuutettu veljeä.

Jonna karttapöydällä

Purjehdusmuistoja olisi vaikka kuinka, mutta vain yksi muisto on jäänyt moottoriveneilystä (se olikin ainoa kesä kun moottorivenettä tässä perheessä testailtiin). Olimme Pähkinäisissä ja bongailin laiturilta pikkukaloja, kuten kunnon pikku munkkirosvon kuuluukin. Kalojahan näkyi, joten huusin pikkuveljelleni Joonakselle veneeseen

”TUO ÄKKIÄ HAAVI! TÄÄLLÄ ON KALOJA! ÄKKIÄ!”

Joonashan teki työtä käskettyä, mutta juostessaan putosi veneestä mereen. Ongelma oli ettei veljeni osannut uida. Äitini oli jo hyppäämässä perään, kunnes huomasi pojan oppineen tuon jalon taidon kuin tilauksesta (vai pakosta..). Loppu hyvin kaikki hyvin.

 Miten päädyit Suomen Nuorisopurjehtijoiden joukkoon?

Olin vaihteeksi töissä, ja selailin nettiä josta bongasin Turun kaupungin mainoksen 2011 Tall Ships Races kisasta Klaipeida – Turku välille. En tiennyt yhtään mihin olin ilmoittautunut, mutta tiesin pääseväni purjehtimaan ja se riitti! Aluksena toimi Suomen purjelaivasäätiön Kuunari Helena ja tottahan toki voitimme tuon kilpalegin. Gasti kertoi Suomen Nuorisopurjehtijoista ja sai houkuteltua jäseneksi. Sillä tiellä ollaan.

 Mitä odotat eniten reissulta?

Punaisia housuja tottakai! No ei nyt sentään. Niitäkin, mutta itsensä haastamista ja kokemusta pitkänmatkan purjehduksesta. Atlantin ylitys on minulle, kuten varmasti monelle muullekin yksi elämän isoja haasteita.

 Mitä jännität eniten?

Varmaankin miten ihmiskemiat tulevat toimimaan matkalla. Olemme hyvin erilaisilla taustoilla ja vaihtelevalla kokemuksella olevaa porukkaa ja olemme pienessä tilassa pitkän aikaa yhdessä. Siinä on aina ainekset konfliktille, ja olenhan rantarealisti, niin ei parane liian ruusuisilla kuvilla lähteä liikenteeseen *wink*. Lisäksi merenkulun riskit, kuten kontti tai kelluva valas mietityttää, kuten myös muonituksen suunnittelu ja juomaveden riittävyys.

 Motto?

Seikkailuhuivi kaulaan ja menoksi!

 Lempi purjehdussana?

Köli. Sen näkymätön tasapainottava voima on aina vedonnut minuun.

Määritelmä: Laivan tai veneen pohjassa sijaitseva uloke, evä tai palkki, joka vakauttaa pituussuuntaista kulkua erityisesti purjeveneissä ja tuulisissa olosuhteissa