Anni Peljo

 Anni Peljo

Missä olet juuri nyt?

Lauttasaaressa pyöräilemässä kohti kotia. Olin taistelemassa tietotekniikan kanssa, eli töissä. Nyt tuulee myrskylukemia ja puhelin on kypärän remmien alla viriteltynä korvalle sillä handsfree ei toimi. Siitä tämä kohina. Toivottavasti se ei putoa ainakaan Lauttasaaren sillan kohdalla.

Mikä sai sinut innostumaan Atlantin ylityksestä?

Ensimmäisiä tuttuja Atlantin ylittäjiä on ollut oma veljeni, joka seilasi Karibialta Irlantiin Kuunari Helenalla kymmenisen vuotta sitten. Ehkä idea on ollut siitä lähtien alitajunnassa. Viime vuosina olen vähän haaveillut osallistumisesta ARCiin (jokamarraskuinen Atlantic Race for Cruisers –kilpailu), mutta ne eivät ole osuneet omiin aikatauluihin. Nyt järjestin asiat niin että valmistuin juuri arkkitehdiksi ennen matkaa, joten purjehdus on häilynyt mielessä motivaattorina  pitkinä kaamosiltoina diplomityön ääressä.

Tall Ships Racesa olen ollut mukana ainakin kahdeksan kertaa eri puolilla Eurooppaa. Ne ovat aina ikimuistoisia kokemuksia. Tämä on Atlantin ylitys JA Tall Ships Race – eli todella hyvä kombo!

Kuinka kauan olet purjehtinut?

Meripäivissä laskettuna noin150 päivää 27 vuoden aikana. Lapsena pelkäsin purjehtimista ja etenkin puomia. Sillä tuntui olevan mielivaltainen tahto ja tuntui, että se saattaisi teilata koska vaan jonkun kannelta. Perheen kanssa mökkirantaan matkalla toivoin usein että ei tuulisi, jotta ajettaisiin mökkisaarelle turvallisesti moottorilla. Kuitenkin harvemmin näin kävi, purjeet nostettiin, ja vene kallistui uhkaavasti. Kerran hyppäsin jopa pois purjelaudalta istumasta isän kyydistä, kun vauhti kiihtyi liian kovaksi. Kaikki luulivat että putosin, mutta se oli yksi evakuointisuunnitelmistani: mittailin aina veneessä uima- ja pelastautumisetäisyyttä rantaan.

Lopulta tajusin että purjehduksesta ja tuulesta ei pääse eroon, joten tämä täytyisi varmaan opetella. Nopeasti ymmärsinkin että veneen kallistumista, vauhtia ja puomia voi hallita ja pam—olin koukussa. Nykyään olen purjehduksen sekäkäyttäjä: regatat, matkapurjehdukset, iltapurjehdukset, jolla- ja raakapurjehdus –kaikki käy. Snupuun ajauduin sen veljen perässä 2003, ja tällä tiellä ollaan.

Anni lainelauta

Mitä ottaisit veneestä mukaan, jos ryhmämme haaksirikkoutuisi autiolle saarelle?

Nutellaa. Haha. Porukka pysyisi sillä tyytyväisenä melko pitkään.

Mikä tulee olemaan vaikeinta sinulle Atlantilla?

Hmm. Ehkä se ettei pääse liikkumaan kauhean monipuolisesti, mikä poikkeaa arjesta maaolosuhteissa. Askelmittari näyttää varmaankin melko pieniä lukemia päivässä. Ei voi lähteä mihinkään ”tuulettumaan”.

Miten olet valmistautunut ylitykseen?

En juuri erityisemmin. Siihen voisi valmistautua vähän enemmänkin. Esimerkiksi työkaverit kysyvät kuinka korkeita aaltoja Atlantilla on ja nehän voivat olla noin mitä vain tyynen ja 20 metrin väliltä. Vuosien purjehtiminen on ollut itsessään valmistautumista. Aloitin tässä myös kiipeilytehotreenikauden että on puristusvoimaa ja motoriikka hallussa niin ei putoa veneestä. Se on kuitenkin tärkein asia valtamerellä.

Mikä on lempipurkkiruokasi?

Semmoiset viininlehtikääryleet. Makumatka Kreikkaan. Yksi ikisuosikkini on myös Mangopiltti.