9.6. / Myrkyvahdissa

Matka kohti Salemia käynnistyi eilen aamuyöllä ja tänään aamuneljän vahtiin
kömpiessä vastassa oli myrskylukemiin nousevaa puuskatuulta, salamointia ja
valkeana kuohuvassa peräaallossa säkenöivää planktonia. Aivan mahtava
vahdinaloitus siis (no irony intended), unihiekat karisivat viimeistään
siinä kohtaa kun aloimme laskea mesaanipurjetta ja genoaa vesisateen
alkaessa ja aaltojen lyödessä kannelle, ei ole mitään bikinipurjehdusta
enää tämä.. Kallistusmittarista loppui lukemat ja vauhtiennätys oli 14,2
solmua puuskassa.

Merisairaus kiertää vielä miehistön keskuudessa sillä vaikka tuuli on
laskenut pariinkymmeneen solmuun, on maininkia edelleen melkoisesti.
Kannella istuessa välillä on kuin vuoristoradan huipulla ja katsoo alas,
välillä horisontti katoaa aaltojen noustessa venettä korkeammiksi.
Aamupalavahdin kuuli kannelle asti astioiden lennellessä ja verkossa
roikkuvat appelsiinit tyrmäävät mikäli sattuu istumaan liian lähelle. Matka
kuitenkin taittuu suoraan pohjoiseen jossa kierrämme reittipisteen ja siitä
jatkamme kohti maalilinjaa länteen (ja siitä Salemiin).

Salem on innolla ottamassa pientä laivuettamme vastaan, sillä he haluavat
osan Tall Ships meiningistä kaupunkiinsa. Myös miehistö odottaa
mielenkiinnolla Salemin tarjontaa, sillä ennaltasuunittelematon stoppi
alkaa vaikuttaa kaiken aikaa mielenkiintoisemmalta, onhan pikkukaupungeissa
tunnelmaa. Ja jäätelö maistuisi..

Ilma alkaa hieman viilentyä, tämä päivä on ollut sateinen ja Golfvirran
loppu lähestyy pikkuhiljaa eli viileämpää keliä tiedossa tulevina päivinä.
Tämä on hyvä asia yöunien kannalta, mutta ei yövahtien, onneksi on teetä
pakettikaupalla (eikä sitä tarvitse edes keittää meriveteen..)!
Karaistuminen Suomen kesään siis alkaa pikkuhiljaa hellelukemissa
paahtumisen jälkeen. 🙂

1. vahti eli hobittivahti, Jonna, Julia, Aino

ps. joka puolella märkää ja tiskaaja on köytetty lifelinella kiinni
seinään, seilorin elämää.