10.6. / Laatoitustyön loppu

Myrskytuulet ovat kaikonneet ja tämän korvasi taivaalla loistava täysikuu.
Atlantin laatoitustyö saatiin lopetukseen (kokeneinpien laattaajien mukaan
2. kerta on huonoin ja 4. on paras) ja kansi täyttyi aurinkoa ottavasta
miehistöstä. Vaikka tuuli on käynyt välillä pläkän puolella, olemme saaneet
pidettyä yllä hyvän vauhdin ja aseman kisassa. Kipparimme taktikoinnin
ansiosta saimme kiinni matalapaineen reunasta ja saaneet jätettyä kaulaa
kilpakumppaneihin. Olemme ohittaneet suurimman osan aikaisemmin lähteneistä
raakapurjealuksista, joista Europan ja Alexander Von Humboldtin näyttävästi
lähietäisyydeltä. Purjelaivoja ilahdutettiin spinnutervehdyksellä, joka jäi
lyhyeksi kun huomattiin reiänalku rakkaassa pallopurjeessamme ja se
jouduttiin kiskomaan pikaisesti alas paikkausta varten.

Torakat ovat vaihtuneet (lukuunottamatta Akselia) muihin aluksellamme
vieraileviin eläinystäviin. Vahine tarjosi hyvän levähdyspaikan lokille.
Lisäksi lentokalat ovat ihastuttaneet uusia jäseniämme henkilökohtaisilla
yövisiiteillä kannelle. Etenkin Lennart-maskottimme kadottua St.Georgesin
ankkurilahden tuulenpuuskissa uusi lentokala lievitti luopumisen tuskaa.

Herkulliset kasviskokkaukset ovat jatkuneet ajoittaisesta kallistelusta
huolimatta. Eilen harkittiin satelliittipuhelua perämiehen äidille
kukkakaalipaistoksen salaisen reseptin selvittämistä varten, mutta
sovellettiin sitten Matiaksen muistamaa ainesosalistaa (kukkakaali ja
riisi) kohti itämaisia uria. Tuulen tyyntyessä ja uunin himmaillessa
todettiin, että kahteen asiaan ei voi elämässä vaikuttaa: tuuleen ja
kaasu-uuniin. Onneksi tuuli virisi yön myötä uusiksi ja riisitkin melkein
kypsyivät kookosmaitopedissään.

T. Hujoppivahti: Anni, Lilli, Valtteri